Kone

Nyt sukelletaan jälleen Herrasmiesliigan saloihin! Toisessa osassa Herrasmiesliigan aarrejahtia tutustutaan kapteeni Nemon koneeseen, jolla oli merkittävä osa Herrasmiesliigan juonessa. Allan Quatermainin koottua Herrarmiesliiga jälleen kasaan ryhmä ottaa kapteeni Nemon sukellusveneen tukikohdakseen. Nemo esittelee uusimpia keksintöjään, joista yksi on mystiset voimat takaava kone. Kone ei ole kuitenkaan vielä valmis, ja se jää odottamaan viimeistelyä. 

Herrasmiesliiga lähtee Lontoon viemäreihin taistelemaan professori Moriartya vastaan, jonka epäillään yrittävän myrkyttää vesijohtoverkosto. Näkymätön mies Herbert Wells liittyy juuri  oikealla hetkellä taisteluun, ja Moriarty kukistetaan. Rikollispomo jää Herrasmiesliigan vangiksi, ja hän pyytää saada puhua Oliver Quatermainin kanssa. Nuori herra Oliver ei tunne oloaan tervetulleeksi Herrasmiesliigassa, ja ilman erityisiä kykyjä hän jää muiden liigan jäsenten varjoon. Moriarty manipuloi Oliveria: hän voisi rakentaan Nemon koneen loppuun, jolloin Oliver saisi yliluonnolliset voimat. Oliver varastaa koneen sydämen ja lähtee Moriartyn matkaan.

Toisella puoliajalla Moriarty kätyreineen rakentaa koneen valmiiksi. Sillä välin Herrasmiesliiga on lähtenyt etsimään Oliveria, ja löytää tiensä Moriartyn piilopaikkaan juuri ennen kuin Oliver astuu koneeseen saadakseen uudet voimat. Kone ei toimikaan, ja Moriarty yrittää ampua Oliverin tämän osoittauduttua hyödyttömäksi. Poikaansa rakastava Allan heittäytyy väliin ja kuolee. Herrasmiesliiga on murtunut johtajansa kuoleman johdosta, mutta pian Kapteeni Nemo keksii, että koneen osia säätämällä se saadaan toimimaan.  Kone käynnistyy, ja Allan palaa elävien kirjoon. 

Symboliikkaa Leonardo da Vinciltä

Jo ensimmäisessä käsikirjoituksen versiossa puhuttiin koneesta. Konetta ei oltu kuvailtu tarkemmin, ja sen muoto ja ulkonäkö jäivät vielä mysteeriksi lavastuspomo Tuomas Valtoselle. Käsikirjoittaja Ville Saukolla oli näkemys kaapista, ja jossakin vaiheessa oli puhetta myös päälle puettavasta liivistä. Koneen ulkonäköä pyöriteltiin monia kuukausia. Sitten käsikirjoitus edistyi ja kone tarkentui: sinne pitäisi saada raahattua ihminen.

Tuomas lähti hakemaan symboliikkaa koneeseen Leonardo da Vincin Vitruviuksen mies -piirroksesta. Koneen käyttäjän asento suunniteltiin samankaltaiseksi X-asennoksi kuin piirroksessa. Käyttäjä tarttuisi kahdesta ylhäällä olevasta kahvasta, ja koneen runko ympäröisi käyttäjän. Tuomas myös halusi koneeseen valot ja savukoneen, jotta käyttäjän hahmo voitaisiin valaista keskellä savupilveä.

Muoto jämäpaloista

Budjetti oli melko tiukalla, ja koneen muoto määräytyi jäljellä olevista materiaaleista. “Kaikki materiaali mitä vain löytyi, lisättiin koneeseen.” Tuomas halusi koneeseen teollista tuntua, ja sitä haettiin muun muassa sivupaneeleilla ja putkilla. Jos Herrasmiesliiga olisi päässyt lavalle, olisi valosillalta roikkunut viuhka erilaisia putkia, joilla Moriartyn kätyrit olisivat viimeistelleet koneen katsojien silmien edessä.

Roudaamista ja kuljettamista varten kone rakennettiin niin, että se saatiin purettua kahdeksaan osaan. Koneen jalat suunniteltiin kaareutuvan sisäänpäin, jolloin sisälle saatiin piilotettua tukirakenteita, jotta yli kaksimetrinen kone pysyi pystyssä. Pohjan sisään myös jätettiin tyhjää tilaa tekniikalle. Koneen pinta maalattiin viisi tai kuusi kertaa eri metodeilla ja sävyillä niin, että se muistutti mustaa marmoria. Tuomaksen ehdoton kriteeri koneelle oli ollut se, ettei se saanut näyttää maalatulta puulta, ja tässä onnistuttiin.

Savua ja valoja

Savua ei saanut käyttää Design Factoryllä, mutta koneella saatiin kuitenkin yksi koeajo kaikilla tehosteilla. Efektit testattiin ulkona sateisena ja hämäränä iltana. Sivupaneeleihin oli vedetty savukoneen putket, ja koneen valot valaisivat koko savupilven. Valot testattiin myös sisätiloissa, ja ne loistivat koneen käyttäjän hahmoon alhaalta päin. Hahmon piirteet tuntuivat muuttuvan kirkkaassa valossa, ja koneen käynnistyminen oli lähes yliluonnollinen näky.

Aarteenmetsästäjä: Sofia Tynkkynen | 9.5.2021

Pankkiholvin ovi

Herrasmiesliiga ja Tapaus Lontoossa – speksi, joka ei päässyt koskaan lavalle asti. Vuoden 2020 produktion näytökset jouduttiin perumaan koronan iskiessä Suomeen, ja steampunk-speksi jäi suurelta yleisöltä piiloon. Nyt on aika sukeltaa Herrasmiesliigan saloihin, ja selvittää, mitä kaikkea viime vuonna tehtiinkään!

Herrasmiesliiga kertoo paikkansa etsimisestä ja omien voimien löytämisestä. Speksi alkaa vuoden 1899 Lontoosta, kun pahamaineinen rikollinen, professori Moriarty, murtautuu kätyreineen pankkiholviin prologissa. Afrikassa eläkepäiviään viettävä Allan Quatermain saa tiedon murrosta ja alkaa kasata menneinä vuosina johtamaansa Herrasmiesliigaa uudestaan. Entiset jäsenet – Dorian Gray, Herbert Wells, tohtori Jekyll sekä kapteeni Nemo – palaavat Herrasmiesliigaan, ja liiga saa myös uutta verta, sillä Allanin poika Oliver Quatermain liittyy mukaan puolisonsa Mina Harkerin kanssa. 

Moriartyn murtautuminen pankkiin kummastuttaa liigaa, sillä pankkiryöstö ei kuulu professorin tapoihin. Allan lähettääkin Oliverin ja Dorianin selvittämään, mitä holvista varastettiin. Pankissa selviää, että Moriarty vei holvista Lontoon vesijohtoverkoston kartat. Liiga epäilee, että Moriarty aikoo myrkyttää veden, ja alkaa valmistautua taisteluun viekasta rikollispomoa vastaan.

Lennokasta suunnittelua

“Miten katsoja saadaan heti tarinaan sisään?” Tätä kysymystä Herrasmiesliigan lavastuspomo Tuomas Valtonen pohti suunnitelmissaan, kun produktio oli käynnistymässä. Pian syntyi ajatus holvin ovesta, joka olisi esiripun välissä. Speksin alkaessa ovi avattaisiin sisäpuolelta, esirippu avautuisi, ja ovi liukuisi sivuun. Samalla katsoja siirtyisi teatterisalista Herrasmiesliigan maailmaan. 

Tuomaksella oli kädet täynnä työtä muiden lavastusprojektien kanssa. Ajatus ovesta oli se, että se tehdään vain, jos on rahaa ja aikaa. Monta vuotta Tuomaksen kanssa lavastusta tehnyt Henrik Aalto tarjoutui tekemään yhden projektin, ja Tuomas sysäsi holviprojektin kokonaan Henkalle. Aikaa kului, Henkalla oli kiireitä, eikä hän saanut aikaiseksi aloittaa suunnittelua. Tuomas grillasi projektin edistymisestä, ja Henkka piirsi lennosta muistikirjaan suunnitelman. Sillä sitten edettiin!

Petollisen sujuva projekti

Holvin ovi rakennettiin Design Factoryn puutavarasta ja puuhabunkkerin aarrenurkan aarteista. Ensin tehtiin kahva ja sen jälkeen itse ovi. Ovesta haluttiin iso, mutta siitä piti tehdä myös sellainen, jota voisi roudata ja kuljettaa helposti. Niimpä ovi tehtiin siten, että se voitiin purkaa kahteen osaan. Jotain pientä -tiimi auttoi oven maalaamisessa ja lavastustiimissäkin ahkeroinut Antti Virtanen teki pintakäsittelyä. Kun itse ovi oli pystyssä, askarreltiin avausmekanismi. Tuomas ja Antti laserleikkasivat avausmekanismin paloja, ja itse mekanismi saatiin toimimaan näppärästi. “Ainoastaan yhden osan paikkaa piti vaihtaa kaksi millimetriä”, Henkka kertoo.

Haasteena ovessa oli sen liikuttaminen. Ovi oli painava, mutta sitä piti pystyä liikuttamaan sulavasti lavalla. Ratkaisuksi keksittiin vanha kuormauslevy, joka asetettiin oven jalustaksi. Koska vuoden 2020 speksi oli steampunkia, piti oveen saada myös savukone. Se oli tarkoitus piilottaa jalustan sisään, mutta DeFan läpärienskassa sitä ei päästy käyttämään, sillä savun käyttö ei ollut siellä sallittua.

Holviprojekti oli harvinaisen helppo Henkan ja Tuomaksen mukaan. Koko projektissa meni kuukausi suunnittelusta toteutukseen, ja Henkalla kului vain “yhden käden illat”. Tuomas vielä korostaa holvin oven tekemisen poikkeuksellista sujuvuutta: “En muista, koska viimeksi olisi ollut tällainen projekti.”

Aarteenmetsästäjä: Sofia Tynkkynen | 19.4.2021

Enkelinsiivet

Aarrearkun neljäs & helmikuun aarrejahdin päättävä aarre, enkelinsiivet, kohoavat speksissä, Dance Macabre, ilmaan. Dance Macabre oli 2014 vuoden speksi, jossa käytiin enkelien ja demonien välistä taistelua. Ajassaan edistyksellinen Julian pukeutui naisten vaatteisiin ja räjäytti esityksissä pankin energisyydellään. Mekaanikko Jari Vepsäläinen päätti tehdä korkeakouluopinnoissaan jotain konkreettista. Mekatroniikan kurssilla toteutui 200 tuntinen nousevat siivet -projekti, joka jätti ikimuistoisen pilkkeen speksihistoriaan ja sai vanhemmankin yliopistolehtorin tulemaan speksikatsomoon. 

Ajatus siivistä syntyi läpiluvussa. Ohjaaja Tapio Kankaanpäällä oli fiilis, että ensimmäisen puoliajan loppuun voisi sopia siivet. Tapiolla ei ollut toteutuksesta varmaa ideaa, ja ilmoille heitettiin mm. siipien heijastaminen valoilla lavan taustalle. Jari innostui ohjaajan ajatuksesta ja päätti tosissaan tarttua projektiin. “En ollut oikeastaan koskaan rakennellut mitään, mutta olin nähnyt tällaisten juttujen toimivan Euroviisuissa.” Tarina kehkeytyi sillä tavalla, että 1. puoliaika päättyi speksihistorian eeppisimpään kohtaukseen, jossa päähenkilö soittaa kitarasoolon välkkyvät enkelinsiivet selässään.

Legomallinnusta ja kauko-ohjausta

Siipiprojekti lähti liikkeelle legoista. Jari testaili ja keksi mekanismin, jolla siivet nousisivat ilmaan. Jari rakensi legomallin pohjalta lopulliset enkelinsiivet. Siivet rakennettiin helposti puettavaksi “repuksi”, jonka olkaimet matchasivat Julianin pinkkiin paitaan. Siipien piti olla huomaamattomat Julianin tullessa lavalle, jotta yllätysmomentti säilyisi. Huomaamattomien olkahihnojen lisäksi siivet eivät saaneet näkyä ennen h-hetkeä. Siivet saatiin aukeamaan saksi- ja ruuvi ja mutteri -mekanismeilla; Moottorit nostivat siipien kiinnityskohtaa selässä samalla avaten laskostuneet siivet näyttävästi sivuille. Auenneet siivet olivat näyttävät – siipiväli oli neljä metriä ja valot vilkkuivat.

Jartsa ei tehnyt mitään laskuja siipien moottoreita varten, vaan kokeili, mikä toimii. Ensin Jartsa testasi siipien avaamista yhdellä 12 V moottorilla ja 36 V jännitteellä, mutta se ei vielä riittänyt. Hän lisäsi toisen moottorin rakennelmaan, ja siivet nousivat. “Ei haitannut, että moottoreita ylikuormitettiin, sillä niitä tarvittiin vain noin 10 sekuntia.” Odottamattomiin tilanteisiin piti kuitenkin varautua – siipirepussa oli klipsit siltä varalta, että moottorit syttyisivät tuleen ja siivet pitäisi saada nopeasti pois selästä. Klipseille ei onneksi ollut tarvetta.

Koska Julianin näyttelijän Eeron piti pitää siipiä selässä ja samalla soittaa kitarasoolo, eivät enkelinsiivet saaneet olla painavat. Jartsa teki siipien tukirangan alumiinista ja käytti höyhenten rustoissa alumiiniputkia. Höyheniin idea tuli puvustukselta: puvustustiimiltä oli jäänyt kuplamuovia yli, ja käytännössä painottomana se sopi hyvin höyheniksi. Jarin fiilis oli nyt helmikuussa, että selkäreppuosa painoi reilut kolme kiloa ja massaa per siipi oli kaksi kiloa. Koko setin paino oli alle kymmen kiloa, todennäköisesti jotain viiden ja kahdeksan kilon väliltä.

Ensimmäisen puoliajan viimeisessä biisissä Julian nousi lavan keskellä olevalle pöydälle. Siivet avautuivat ja niihin kiinnitetyt valot alkoivat vilkkua biisin rytmissä. Koko siivissä oli 500-1000 lediä ledistrippeinä, joista Jari veti piuhat kontrollerille. Siipien avautumista ja valoja säädeltiin kauko-ohjaimella. Näin siivet saatiin avautumaan ja ledit vilkkumaan juuri oikeaan aikaan.

Johannes Lehto – Näyttämömestari

Käyttäjäkokemus kontrollerilta

“Oli hauska nähdä siipien mekaniikan rakennusta läheltä ja olla nappulan takana kriittisellä hetkellä.”  

“Showssa kaksi tai kolme kaveria varmistivat, etteivät johto ja nousevat siivet mene solmuun.”

“Kerran kävi tenkkapoo, kun puolivälissä speksikappaletta alkoi valoshow, tai olisi pitänyt alkaa. Nopeasti otin pariston pois ja valoshowhun tuli 10s viive. Selvittiin siis!”

Aarteenmetsästäjät: Sofia Tynkkynen & Eelis Ylönen | 28.2.2021

Yksisarvinen

Aarrearkun kolmas aarre, yksisarvinen, löytyy vuoden 2008 speksistä Kaarina Maununtytär. Speksi kertoi historiallisiin tapahtumiin perustuvan tarinan aatelittomasta Kaarina Maununtyttärestä, johon Ruotsin kuningas Erik rakastuu. Tarinan edetessä Erik tulee hulluksi ja veli Juhana syrjäyttää hänet valtaistuimelta. Hulluksi tullessaan Erik alkaa nähdä yksisarvisia ja muun muassa selittää viivästymistään sillä, että oli maalaamassa yksisarvisten kanssa. “Yksisarvinen kuvaa sitä, miten Erik menettää järkensä”, kertoo Kaarinan lavastuspomo ja näyttelijä Kirsti “Torsti” Larja.

Järjen yksisarvinen

Ohjaaja Tuukka Tiihonen halusi Kaarinaan esittävän lavastuksen. Lavastuspomoilla Torstilla ja Julius Kekonilla oli paljon tekemistä – tästä speksistä ovat peräisin myös Rappion täyspuiset penkit. Koska kuningas Erik oli hevosmiehiä, yksisarvinen tehtiin hevospatsaaksi samalla symboloimaan Erikin järkeä. Materiaalina käytettiin kuitulevyä. Yksisarvinen asetettiin jalustalle jossa oli pyörät, jotta sitä oli helppo liikutella lavalla. Sarvipäinen hevonen haluttiin myös maalata ja tähän kysyttiin kaverilta apua. Torsti tiesi Mikko Sinervon harrastavan esittävää maalausta ja häntä pyydettiin auttamaan. Yksisarvisen toinen puoli onkin kokonaan Mikon taidokasta ja yksityiskohtaista maalausjälkeä.

Hulluuden pahasarvinen

Vaasan kiertueen näytös oli Palosaaren Järjestötalolla, missä myös yövyttiin. Tuuli Klemetti näytteli Kaarinassa ensimmäisenä speksivuonnaan ja muistelee, että näytöspäivän aamuna näyttelijöillä oli paljon vapaa-aikaa. “Jostain syystä mukana oli turkooseja maaleja, ja keksittiin, että kun Erik lopullisesti sekoaa, biisin taustalla voisi mennä turkoosi, punasilmäinen yksisarvinen”, Tuuli kertoo.

Ohjaaja Tuukka oli hyvin tarkka autenttisuudesta. Esimerkiksi omstarttien piti sopia 1560-luvun ajan henkeen. Ei siis ollut aivan selvää, menisikö pahasarvisen tuominen lavalle ohjaajalta läpi. Tuukka kuitenkin piti ideasta, ja pahasarviselle saatiin siunaus. Tuuli maalasi pahasarvisen yksisarvisen toiselle puolelle, ja se laukkasi lavan halki strobovaloissa, kun viimeisetkin Erikin järjen rippeet haihtuivat.

Näytösten jälkeen

Kaarinan näytösten jälkeen Tuuli halusi ottaa yksisarvisen kotiinsa. “Koska olin maalannut toisen puolen ja Kaarina oli ensimmäinen speksivuoteni, se oli kiva saada muistoksi.” Yksisarvinen on siitä harvinainen lavaste, että se soveltuu ilman jalustaa täysin 2D:nä ja esittävänä helposti kotiin – ja on lisäksi Tuulin mielestä yksi speksihistorian kauneimmista yksityiskohdista.

Nyt yksisarvinen on jo 13-vuotias. Ensimmäiset vuodet sarvipää vietti sängynpäätynä, jolloin Tuuli hankki siihen ledivalot, ja se toimi yövalona. Opiskelijakämpissä yksisarvinen on Tuulin mukaan tuonut näyttävyyttä ja lämpöä asuntoon, kun seinille ei ole viitsinyt laittaa tauluja. Sittemmin yksisarvinen on päässyt niin edellisessä kuin nykyisessäkin asunnossa paraatipaikalle olohuoneeseen. “Yksisarvinen herättää puheenaihetta ja ihastusta eikä jää koskaan kommentoimatta kyläilijöiltä.”

Mikon maalaama puoli yksisarvisesta on tavallisesti esillä, mutta uhkaava pahasarvinenkin näyttäytyy aika ajoin. “Pahasarvinen tekee yön pikkutunneilla comebackin”, Tuuli paljastaa. “Se tulee aina esiin bileissä jossain vaiheessa yötä.”

Speksihenkeä parhaimmillaan

Torstin mukaan yksisarvinen ja koko sen syntyprosessi kuvaa speksiä hyvin. Kun tuli ilmi, että yksisarvinen tarvittiin, pyydettiin taitavaa kaveria apuun maalaamisessa, ja upean työn jatkumona Vaasan kiertueella syntyi jotain aivan uutta ja uniikkia. “Yhteistyö, uskallus ottaa riskejä ja yllättävienkin ideoiden loppuun asti vieminen” – näin Torsti kiteyttää speksihengen.

Aarteenmetsästäjä: Sofia Tynkkynen | 21.2.2021

Speksissä:  Atlantis 1860 (2016)

Atlantiksen Madame Blavatsky oli ajassaan edistyksellinen, housuihin pukeutuva nainen. Hän ei kulkenut miten tahansa, tai päästänyt suustaan mitä tahansa hävyyttömyyksiä, vaikka olikin merirosvo. Hän kulki pyörällä – tai niin ainakin Atlantis-vuoden ohjaaja Haikosen Aki yhdessä Tuomas Valtosen kanssa päätti.

Polkupyöriä ei tuohon aikaan, 1860-luvulla, ollut monia. Kysymys kuuluikin, millainen pyörän kuuluisi olla ja miten sen voisi tehdä?

Kun Pekka & Tuomas laittoivat viisaat tai vähän humaltuneet päät yhteen, he saivat idean tehdä pyörän puusta. Puusta. Niin. Puusta. Mieleen tupsahti pojille myös 1850-luvun polkupyörä. He myönsivät toisillensa: “Joo. Se olisi samperin hyvä!”

“Ajatus oli liimata normaalin pyörärakenteen ominaisuudet puupyörään.”

Puuhatunnit & Puuhabunkkeri

Jostain pienestä kehkeytyi jotain hyvin suurta.

Tuomas Valtosella oli taannoin harvinainen “unlimited access” DeFan puupajalle. Se tarkoitti luottamussopimusta DeFan jätkien kanssa, joka mahdollisti DeFalle kulkemisen sekä sen käytön milloin tahansa. Jo suunnitteluvaiheessa huomattiin, että työtä tulisi olemaan paljon.  Defan puu/rautapaja sai nimekseen puuhabunkkeri tuohon aikaan, eikä ihme, sillä tuo puuhastelun määrä oli tekijöiden mukaan kaksi (2) hunttia tunteja per lärvi. Työmäärä sisälsi kahden (2) viikon arkipäivät kokonaan puuhabunkkerista käsin operoituna. Nälkä kasvaa syödessä, vai mitä Valtonen.

Isä & Poika

Tarinaan liittyy uskomaton jutustelutuokio Valtosen junior ja Valtonen senior välillä. Isä – lujuuslaskelmien mestari – arvioi poikansa ideoimana pyörän osien lujuuksia. Isä toi projektiin realistisuutta ja hän oli lopuksi oikeassa vielä siitä, mikä osa pyörästä rikkoutuisi ensimmäisenä, kertoo Valtonen.

Haaste ratkeaa

Yksipyöräisen haaliminen ja löytäminen olivat projektin kannalta merkityksellisimmät vaiheet, sillä ne mahdollistivat pyörän jatkokehittämisen. Seuraavaksi pojat lähtivätkin kauppaan, tarkemmin rautakauppaan vuoden 2016 sponsoroinnin turvin ja hakivat materiaaleja pyörän valmistamiseen. Pyörä sai sitten myös mallitarkennuksen. Siitä tuli Aerospoke.

FUN FACTS:

1. Pisin isopyörällä ajettu matka oli niemestä Startupp-Saunalle. 
2. Pyörästä povattiin “wappumakelia”, mutta lujuusongelmat tekivät lopulta pyöränrungosta käärmeen.
3. Runko tehtiin Arabianrannan Taideteollisen eli tuolloisen ARTS:in tiloissa.
4. Takapyörä on kahdeksankulmio
5. Pyörä nähtiin lavalla 6-12s per näytös.

Aarteenetsijä: Eelis Ylönen | 14.2.2021